Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Diary, hoitotarinat

I'm still learning...

Tänne tulevat Pokemonhoitola Auroran tarinat. Sisällön ei pitäisi olla raa'emmasta päästä mutta kuitenkin jokaisella on oma vastuu jos näitä sattuu lukemaan.

 

 004# Uppoava Alus - osa 3
11.02.2018 16:10

 

tutkija ammattitehtävä 'veden varassa!'

kappale 1 - kappale 2



Kolkko tunnelma pisti selkäpiin karmimaan. Laiva oli pimeä ja hylätty aikoja sitten. Käytävillä kaikui aaltojen pauhaus. Myrsky oli pahentumassa ulkona. Kaksikko kuunteli hiljaa, ja tutkijan hermostunut ja epätasainen hengitys jännitti tunnelmaa entisestään.


Tyhmän rohkea tutkijan noviisi meni syvemmälle laivan uumeniin, pieni lohikäärme seuraten hännillä. Mitä muutakaan se voisi tehdä? Eihän se voisi jättää rakasta ystäväänsä yksin... etenkään tälläiseen paikkaan, jossa saattoi vielä kummitella! Amber pudisti päätään ja kiristi tahtia jotta pysyisi Nikitan mukana.

Kuului outo pamahdus ja suhahdus. Nikita melkein huudahti säikähdyksestä mutta puri vain kieltään. Parempi ettei kukaan tietäisi heidän tarkkaa sijaintiaan, koska he eivät tienneet laisinkaan mikä heitä odotti. Keltaiset silmät seurasivat laivan pimeillä käytävillä parivaljakkoa. Mitä kummaa olikaan meneillään? Kuka seurasi näitä pahaa aavistamattomia?

Aikaa kului, askelia kertyi, ja laiva pimeni entisestään. Päivä oli kirinyt jo pidemmälle. Nikita olisi halunnut kurkata rannekelloaan mutta se olisi ollut turhaa pilkkopimeässä. Jos hän laittaisi valo-ominaisuuden päälle, heidän olinpaikkansa paljastuisi. Amber ja Nikita molemmat tunsivat painostavan läsnäolon. He eivät todellakaan olleet yksin laivassa. 
 

Pimeys oli syönyt käytäviä lattiasta kattoon, tapetit repsottivat ja olivat lyöneet homeeseen. Laiva olisi jo aikoja sitten pitänyt siivota pois kallion lähettyviltä.  Amber haisteli purkitettua ilmaa ja nyrpisteli nenäänsä, jossakin oli homeista ruokaa. Nikita laittoi molemmille hengityssuojat repustaan. Uskaltaisiko hän ottaa taskulampunkin kaveriksi? Siinä samalla kun Nikita räpläsi reppuaan, keltasilmäinen pari lähestyi kaksikkoa uhkaavasti ja nokkaisi Nikitaa ikävästi poskeen. Se kummitus olikin saamarin lintu, Chatot vielä kaiken lisäksi. Lintu piti naljailevaa ääntä ja rääkyi agressiivisesti. Oliko tuo lintu aiheuttanut ne kaikki kummitus-huhut vai liittyikö paikkaan jotakin muuta? Viestikö lintu jollekin vai oliko tuon raakkuminen vain typerää härnäämistä?


Amber ponkaisi sattumanvaraisesti avonaisista ovista sisään. Suurte ovien takaa avautui näkymä upeaan ruokasaliin, tai ainaskin se oli ennen upea ruokasali. Nyt se vain näytti oudolta läjältä näyttöjä ja isoja johtoja. Pieni tattijalkainen lohikäärme nuuhki paikkoja ja kummasteli isoa salia. Mitä tämä tarkoitti? Mitä nämä isot näytöt ja johdot olivat? Hylätyssä laivassa? Tavara näytti kummallisen kalliilta tälläiseen homeiseen peltipurkkiin verrattuna, ja että ne olisi vastikään tuotu hylkyyn. Elektroniikka oli yllättävän hyvässä kunnossa ollakseen jämäkamaa...

Amber haistoi jostakin kuivakeksejä ja ponkaisi jonkun pöydän alle nuuhkimaan ja ehkä vähän mutustelemaan. Tässähän ehti tulla nälkä, ajantaju oli tipo tiessään ja ruokaa ei ollut saanut peräti moneen tuntiin!  Pikkuinen lohikäärme söi tohkeissaan jonkun toisen kuivakeksejä, jossa kummasti oli vielä päivämäärääkin jäljellä. Aikaisemmin se vain haistoi homeen ja lian. Miten tänne oli päätynyt tuoretta muonaa?

Kun pikkuisella lohikäärmellä oli masu täynnä, alkoi tämä pomppimaan ja ravaamaan pitkin huonetta ja tutkimaan mitä ihmeellisimpiä vempeleitä. Nikita tuli jonkun ajan päästä katsomaan mitä ihmettä sen suojatti oikein puuhasi. Juuri kun Amber oli pudottamassa jonkun tabletin, eräänlaisen elektronisen taulun, pöydältä, ponkaisi Nikita ketteränä nopeasti sen luo ettei se vain särkyisi. Hän kummasteli laitetta, josta heijastuivat vain nuorukaisen silmät mutta pisti sen nopeasti reppuunsa. Nyt ei ollut oikea aika tutkia uusia vempeleitä.
 

Samaan aikaan hieman kauempana naamioitunut hahmo tarkkaili kaksikkoa. Kummallakaan ei ollut mitään hajua että siellä oli vielä muitakin. He ajattelivat että yksinäinen Chatot saattoi asustella rähjäisellä peltikasalla. Ei ollut ennen kuulumatonta että pokemonit asustelisivat hylätyissä laivoissa, taloissa tai muunlaisissa rakennuksissa. Ihan ymmärrettävää että ne saattasivat hyödyntää tämmöiset asuintilat.

Nikita vaipui jo omiin ajatuksiinsa kunnes Amber astui jonnekkin mihin sen ei olisi pitänyt astua... Aivan Nikitan läheisyydessä olevat laitteet alkoivat surista. Osa koneista väläytti muutaman kerran kirkasta sinistä valoa, niin kuin ne olisivat käynnistyneet kunnes suuren ruokailusalin peitti himmeä mutta uhkaavan näköinen punainen valo. Se kajasti kaikista laitteista, jotka pitivät matalavireistä, pitkää ja hälyttävää ääntä. Oliko Amber käynnistänyt jotain astuessaa johonkin? Nikita syöksyi nopesti ruutujen äärelle, kolme näistä syöttäen vuoron perään erilaista dataa ja binääriä. Ajatus jonkin protokollan käynnistymisestä kauhistutti Nikitaa sillä hän ei osannut odottaa mitän tällaista. Amber ulisi pelokkaana ja vetäytyi Nikitan taakse, häntä painuen tiiviimmin takaraajojen uumeniin. Samalla Nikita kokeili onneaan laitteiden kanssa jos olisi saanut nämä sammutettua, ja keskeytettyä mahdollisen ohjelmiston alullepanon. Oli kuitenkin jo myöhäistä.
 

Sillä samalla hetkellä tuntui ihan siltä kuin laiva olisi liikahtanut ja narissut tavallista enemmän. Vaikuttaisiko merellä oleva myrsky tähän hylkyyn? Nikita pelkäsi pahinta, ja siinä samalla laiva alkoi liikkua agressiivisesti. Nuorukainen otti ruokasalin laidimmaisesta sivukaiteesta kiinni, joka oli hädin tuskin enään edes kiinni laivassa. Amber änki itsensä Nikitan reppuun ja jäi sinne kyhjöttämään. Katosta roikkuvat ränsistyneet ja hapertuneet kattokruunut helisivät armottomasti, johtaen siihen että kristallit ja valaisimet tipahtelivat ruokasalin salonkilattialle, sirpaleet pirstoutuen laajalle alalle kuin pienet kranaatit. Nikita peitteli päätään, ja kuuli vain kuinka laitteiden lomasta alkoi kuulua laskentaa. Näytöille olivat ilmestyneet sanat PROTOCOL: SEIZE ANNABELLA. Nikita siristeli silmiään, ähkäisi joutuessaan melkein yhden kattolankun alle joka romahti aivan hänen nenänsä eteen, ja yritti lukea lisää mitä näytöillä luki. Annabella... sen oli oltava laivan nimi... tarkoittiko protokollan käynnistyminen sitä, että laiva tuhoutuisi lopullisesti ja vajoaisi meren pohjaan?

Nikita tiesi, että aikaa ei ollut paljon. Ruokasalin ovet paukkuivat vuorotellen saranoissaan kunnes toinen näistä petti ja rojahti selälleen lattialle. Melu oli stressaannuttava ja Nikita painoi laukkuaan lähemmäs iseään, jonka sisällä lohikäärme hytisi. Hänen pitäisi keksiä jotain miten päästä laivasta pois tai muuten kävisi aika helvetin köpelösti. Torstai oli turhankin agressiivinen ja hengen menettäminen oli liiankin lähellä turhan moneen otteeseen. Torstai oli jo muuttunut perjantaihin, he olivat viettäneet turhankin paljon aikaa homeisessa ja uppoavassa laivassa. 
 

Laiva upposi enemmän ja enemmän meren uumeeniin lopulliseen hautaansa, vesi tulvien pian säröntäyteisistä ikkunoista kaikkialle käytäviin ja hytteihin. Nikita valahti kyljelleen maahan sillä jokin tuossa taajuudessa, jota koneet lähettivät saivat hänen mielensä turtumaan ja kehon veltostumaan. Hiljalleen, hän vaipui kuitenkin tajuttomuuteen tuntiessaan jotain niskassaan, viimeisimmiksi mielikuviksi  jääden punahehkuinen sali, Amberin heikko värinä laukun sisältä ja etäämmältä kantautuvat askeleet. Joku tai jokin oli nukuttanut parivaljakon. Naamioitunut ilmestys otti Nikitan käsilleen, Amber uinuen sikeästi laukun sisällä Nikitan sylissä. Hahmo käytti kummallisen futuristista teknologiaa, ja he peittyvät valkoisen valoauran sisään, kunkin olomuoto hajoten vain pienempiin fragmentteihin kunnes he olivat kadonneet romahtamispisteessä olevasta ruokasalista kokonaan. Hän pelasti heidät viime hetkellä, ja vaikka Nikita oli tunkenut nenänsä väärään paikkaan väärään aikaan, ei tämä muukalainen halunnut saada lisää verta käsilleen vaikka kaksikon päiviltä pois hoitelu olisikin ollut paljon helpompaa. Hänen tuli varjella salaisuutta, niin kauan kuin mahdollista...



 

** ** **

Noniin, tarinaa pukkaa! Hieman pidempää settiä ja lähti tarinakin jonkinlaiseen nousuun.  Tähän taitaa päättyä ammattitehtävä, selvisikin vähän kaikkea muuta, mutta lyhykäisyydessään alottikohan Chatot kummitusjutut? Kuka tietää... Laittelin myös pari kappaletta tohon alkuun joiden ajattelin sopivan tarinan tunnelmaan. 


( Päivitetty: 25.04.2018 00:39 )



<< Takaisin



Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän plus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




RSS

©2018 Mᴀʀɪᴏɴ | Hᴏɪᴛᴏsɪᴠᴜ - suntuubi.com